Ranskalaiset arvostavat jos ulkomaalainen puhuu tai edes yrittää puhua ranskaa. Englantia puhuvia ranskalaisia on harvassa ja sehän on sinänsä kiitollista, koska näin täällä oppii väkisinkin ranskaa. On pakko. Edes virastoissa ei puhuta englantia. Ranskan puhumista saa siis harjoitella rauhassa, ranskalaiset ei vaihda kieltä englanniksi keskenkaiken..
Mitä paremmin osaan ranskan kieltä, sitä paremmin viihdyn täällä. Opiskelin ranskaa peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossakin vähän. Kielioppisääntöjä olin siis oppinut jo Suomessa, mutta opinnoista oli jo aikaa ja asiat hyvin unohduksissa. Aluksi kuuntelin ranskalaisten keskusteluja - enkä ymmärtänyt juuri mitään. Oikein stereotypinen ujo ja hiljainen suomalainen, joka ei suutaan uskaltanut avata. Totuus oli, että mietin liikaa miten mä nyt sanoisin tuon ja tuon oikein (mietin siis verbin taivutuksia ja ääntämisohjeita!). Lopulta kyllästyin hiljaisuuteen ja aloin puhuin virheineen päivineen. Ja elekielellä! Edelleen teen tietysti virheitä puhuessani ranskaa, varsinkin jos nopeesti jotain hölötän, niin saatan lausua aivan miten sattuu ja sanojen suvut menee sekaisin. Uusia sanojakin tulee vastaan päivittäin. Elämä on nyt jokatapauksessa helpottunut, kun voi keskustella sujuvasti paikallisten kanssa ja ymmärtää muutenkin mitä ympärillä tapahtuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti