Lauantaipäivänä oltiin ystävien luona kylässä (meitä oli neljästä eri maasta ja puhuttiin monia kieliä sekaisin). Oli kivaa, syötiin erittäin hyvin ja pelattiin, oikeestaan urheiltiin. Itku pitkästä ilosta, sillä illalla jouduttiin tutustumaan ranskalaisen sairaalan ensiapuun. Olipa muuten vaikea homma löytää avoinna oleva sairaala näiltä kulmilta elokuisena viikonloppuna! Kahdesta paikasta käännytettiin eteenpäin. Lopulta löytyi poli ja hoitajiakin. Jos ei ois osattu ranskaa niin oltais voitu olla aika pulassa.. Kalpeeta, vertavuotavaa potilasta pidettiin jonossa kiitettävän kauan ja sai vielä kaivaa ite esiin sairasvakuutuskorttinsa, tavata nimensä, osoitteensa, puhelinnumeronsa ja istua hyvän tovin odottamassa, ennen kuin ompelivat pari tikkiä otsaan eli ihan pikku juttu lopulta.
Kävin äsken ruokakaupassa tekemässä tän viikon ostoksia. Meillä muuten näkyy nyt ruokakaupoissa ramadan. (Montakohan vuotta menee, että Suomestakin löytyy joka supermarketista samanlaiset isot ständit ramadan-hässäkkään !? Ei kai niitä vielä ole..) Oon siis nähnyt paljon ihmisiä viimepäivinä, nauttinut aurinkoisesta säästä ja ollut jumissa liikenneruuhkissa. Suomen ruuhkattomia teitä on muuten jo ikävä: ei täällä tartte montaa päivää ollakaan jumissa, kun ikävä iskee.
1 kommentti:
halal lihaa on täälläkin joka kaupassa heti oven suussa esillä...
Lähetä kommentti