Ja anteeksi pitkä hiljaisuus. Blogi on jäänyt ihan hunningolle. Kirjoitanpa nyt jotain kuulumisia pitkän tauon jälkeen. Täällä on ollut sekä surullisia että iloisia juhlia. Lähipiirissä on ollut neljät hautajaiset (= isovanhemman, enon, työkaverin ja ystävän) muutaman kuukauden sisällä. Aika uskomatonta, että kaikki tapahtui samaan aikaan. Syyskuussa oli sitten vielä ranskalaiset häätkin ja onpa pari vauvaakin syntynyt tuttaville.
Meinasin jo lopettaa koko bloggaamisen. Tuntui, ettei mulla ole aikaa eikä ideoitakaan. Tulin kuitenkin tänne vilkaiseimaan blogiani ja olipa iloinen yllätys huomata, että uusia lukijoitakin oli ilmestynyt! Motivoi kummasti kirjoittamaan edes jotain ylös elostani täällä Ranskanmaalla.
Oon nyt ollut muutaman päivän flunssassa sohvan pohjalla. Viime viikonlopun suurimmat ponnistelut liittyikin suomalaisen suklaan syömiseen, hihii. Oon napannut Dolipranea naamaan, juonut teetä litroittain ja lukenut suomalaisia lehtiä & Kjell Westön kirjaa. (Kuten kuvasta näkyy uudesta cashewpähkinärouhesuklaasta ei sitten jäänyt kuin paperit kuvattavaksi! Ihan tosi hyvää oli! Kiitosta vaan eräälle :)
2 kommenttia:
Heippa! Kiva, kun jatkat bloggausta! Kyseinen K. Westön kirja on miulle erittäin merkittävä, sillä se sai silmät aukeamaan kohtalon vuonna 2002 juuri täällä Ranskassa kesätöissä ollessa ja lukemiskokemuksen yhtenä seurauksena rakastuin Kultaan.
Pikaista paranemista!
Pupuce: Kiitos, kyllä tämä olo tästä jo vähitellen helpottaa. Kiva kuulla, että tuo Westön kirja on noin merkittävä sulle. Mulla on tuo kirja vielä kesken, mutta hyvältä kyllä vaikuttaa. :)
Lähetä kommentti