Oon kadottanut huumorintajuni - toivottavasti löytyy pian ! Oon ollut hiton stressaantunut ja väsynyt. Näen vaan asioiden negatiiviset puolet. Kaiken työnteon lisäksi on ollut älyttömästi paperihommia (= byrokratiaa) ja oon saanu juosta paikasta toiseen. Vihdoin hommasin "oma lääkärin" (médecin traitant). Viimevuosina oon hoitanut lääkärikäynnit Suomen lomillani yksityisellä, enkä oo yksinkertasesti jaksanut lähteä selvittelemään kukahan haluais olla mun oma lääkäri täällä. Helpompi oli asioidakin Suomeksi. Nyt on lääkäri vihdoin löydetty. Haastavaa oli kyllä. Ranskassa aukioloajat on mun kokemuksen mukaan mitä sattuu... Ja jos mulla on vapaata yhtenä arkipäivänä viikossa niin se on sitte taatusti se päivä, jollon myös lääkärilläkin on lepoa. Harvempi lääkäri olis halunnut uutta potilasta (varsinkaan ketään jolla on suomalainen aksentti, hee) mutta mutta, kyllähän sieltä sitte lääkäri irtos mullekin, kun kerroin mieheni nimen ja tottahan lääkäri tunsi suunnilleen puoli sukua. Jessus.
Monet helpotkin jutut on vastustaneet. Viime viikolla kävin ostoksilla. Sain lahjaksi 100 euroa, jolla oli tarkotus ostaa jotain kivaa vaatetta. Vaatekaupassa oli vielä sattumalta alennusmyynnit (-50%) ja rievun hinnaksi jäi vaivaset 20 euroa! Kasseneiti ei kuitenkaan suostunut ottamaan mun rahaa vastaan "Désolée, mais je ne peux pas prendre votre monnaie" ?? Hänellä ei (muka) ollut kassassa tarpeeksi rahaa. Kyseessä oli kuitenki iso vaateketju ja valtava kauppakeskus. Maksoin sitte luottokortilla. Mies kyllä sano myöhemmin mulle kotona, ettei ne kassat oikeesti sais kieltäytyä ottamasta käteistä (eihän mulla sentään mitään 500 euron seteliä ollut).
Aattelin sitte, että vienpä satasen pankkiin. Jo parkkipaikkaa ettiessä meinas mennä hermot. Pankissa sain sitte jonottaa lisää. Rahaa ei viedä tietenkään virkailijalle vaan täällä on sellasia ovelia "dépôt" automaatteja. Alkuaikoina täällä Ranskassa minunkin palkka maksettiin sekeillä, joilloin käytin tuota samaa automaattia viimeks. Homma menee suunnilleen niin, että valitaan talletus, näppäillään summa ja koneesta tulee sellanen reikäinen kirjekuori, jonne se seteli (tai sekki) laitetaan ja sitte tungetaan kirjekuori takaisin koneeseen. Joo, suomalaisten (netti)pankkien helppoutta on ikävä! Täällä ollaan ihan keskiajalla! Ilmeisesti onnistui kuitenki talletus, koska jo nyt sain pankista yhteydenottopyynnön.. Olin tietysti niin sinisilmänen, että soitin takaisin (omaan laskuuni, tauolla) työpäivänä rahoitusneuvojalle. Varsinaiselle moottoriturvalle, joka ei meinannut lopettaa sitten millään. Olis halunnut, että meen käymään konttorilla, että hän oppis tuntemaan asiakkaansa (tu parles!). Sanoin, ettei mulla ole aikaa tulla pankkiin vaan sanomaan "bonjour", etten mä tarvitse mitään uusia rahoitusratkaisuja, ei kiitos. Ei siis saanu mitään kaupaksi, mutta mä hölisin melkein vartin puhelimeen..
Oma olo alkaa kyllä nyt helpottaa, kun sain taas valittaa julkisesti blogissa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti