Tänä viikonloppuna minut kutsuttiin miehen kaverin luokse illanistujaisiin. Paikalla oli reilu kymmenen kolmekymppistä ranskalaista. Illan emäntä ilmotti heti, että paikalle saapuu tuotapikaa myös toinen pariskunta: Herra Ranskalainen ja pariisilaistunut Venäläinen Vaimonsa. Että on sitten minullekin seuraa. ???? Miksi mä tarvin venakon seuraksi? Sitä ei kukaan kertonut. Menihän se ilta siinä ihan ok rupatellessa RANSKAKSI slaavilaisen kaunottaren kanssa mm. Moskovan nähtävyyksistä. Aidot Ranskattaret istu poydän toisessa päässä, arvuutellen toisiltaan Apéricube- tietokilpailukysymyksiä ja keskustellen jostain (?). Käyttäytyivät ihan kuin meitä ulkomaalaisia ei olis paikalla ollutkaan. Harvoin tapaa noin töykeitä ihmisiä, siis muualla kuin kaupantiskillä tai jossain palveluammatissa.
Joku viikko sitten olin urheiluseuran vakiovuorolla hallilla ja yks puolituttu ranskalaisnainen tuli juttusille kyselemään: "Minkälaista se Suomen kieli on?" "Käytättekö te niitä kyrillisiä kirjaimia?" ...
Usein täällä Ranskassa multa on kysytty, että: "Kuuluuko Suomi Euroopan Unioniin?" Luulis ammattilaisten sen verran itekin tietävän! Mutta ei. Viimeksi virastossa vastasin, että: "Joo, vuodesta 1995". Virkailija halus kuitenki sanoa viimeisen sanan "Suomihan on kuitenkin vähän niinku Venäjä".
1 kommentti:
Aivan mahtavaa :D Tuo Eurooppakysymys jostain syystä jännittää ihmisiä täällä valtavasti. Ja sitten, kun vastaa niin ei uskota. Mietin, että mitenkähän tuo Venäjä vertaus niinkuin on millään tavalla tarkoituksenmukainen? Mitä ihmettä mahdoit vastata tuohon? Ihan yhtä sama asia kuin Ranska ja Saksa varmaan... Multa on kysytty mm: onko Suomessa jääkarhuja, voiko teidän kotoa käsin nähdä pohjoisnavalle ja onko Suomessa öljyä, kun Norjassakin on... ai niin ja tehän olette siis slaaveja!
Lähetä kommentti